outo

glosbeglosbe

Mulla tuli semmonen outo tunne, että olisin raskaana.

Mun mielestä on jotenkin outoa ajatella, -

Se oli hyvin outoa, kun ei olla oltu pitkiä aikoja erossa.

Se oli tosi outoo lähinnä. Kun sitä vaan hoiti.

-Ja ne on olevinaan treffit? -Onks siinä jotain outoo?

Mutta eikö sun mielestä ole vähän outoa, -

-On outoa, jos Päivikki tunnustais jotain, mitä ei oo tehny.

Luovat ihmiset on aina tosi outoja. Niinku mä. -Just.

-On se jotenkin outoa, että muutto ja ryöstö sattui samaan syssyyn.

On outoa, että vanhemmat salailee lapsiltaan asioita.

-No, tää ei oo ehkä oudoin, mut outo kuiteskin.

-Onks siinä jotain outoo? -Ei...

Outo olo, kun onkin yhtä äkkiä iltapäivä vapaa. Mitähän sitä tekis?

Tässä stoorissa on kyllä nyt joku outo juttu. -Mitä väliä?

-Sekin on outoa. Vilma on tunnollinen ja kunnollinen tyttö.

-Mullakin on ollu tavallista oudompi päivä. Mukavalla tavalla outo.

Mikä toivottavasti on pian. On niin outoa, kun Peetu on siellä...

Siinä oli jotenkin outo sävy.

Äiti oli tosi outo. -Se varmaan pelkää, että se jää työttömäks.

-Outoo, se ei halunnu ees köyhiä ritareita. Tosi outoo.

-Onpas pikkuisen outo sävy systerin puheissa. -Mäkin väsyn välillä.

Tykkäät sä musta? -Vähän outo kysymys.

-Peseekö teidän isä oikeesti pyykkiä? -Joo. -Outoa.

-Tää on nyt vähän outoa. -Mikä? -Odotas nyt.

-Eiks Tomi ole... -Meille. Isällä oli semmonen outo ajatus...

(Outo ääni.) -Mikä toi oli?

-Äiskä on hirmu salaperänen. -Mun mielestä se on vaan outo.

-Se vaikenit ihan täysin, ja se on outo ilmiö se.

Mä en ole koskaan nähnyt sitä niin kärttyisänä. Ihan outoa.

-Okei, mä meen asuntolaan. -Toi oli vaan isän outoa huumoria.

-Outoo kyllä. -Kello on kohta kymmenen.

-Outo tyyppi. -Niin.

-On musta kuitenkin vähän outoa, että sä et ole puhunu mitään.

-Mitä? Onks siinä jotain outoa?

-Kai se vois olla outoa. -Mä tajuan, että isä on kuin tulisilla hiilillä.

-Mä en ole huomannu faijassa mitään outoa. Oikeesti, Marika.

-Outoa. Hilkallahan pitäisi olla kaikki paperit ja osoitteet.

Tossa kohdassa on jotain outoa. -Mä korjaan sen koneella.

-Äiti on jotenkin outona. -Outona? -Niin.

-Niinpä. Outoa, että mamma omistaa Voimalan kahvilan. -Jättekiva, eikö?

-Nää on ihan outoja. -Asko! -Shh!

Tai... pidä meitä jotenkin outoina.

-Outoina? En missään nimessä. Muahan tässä nolottaa.

-Outoa.

-Mikä sillä on? -Se on niin outo. Se vaan piirtää ympyröitä.

-Oli vähän outoa. -Miten niin?

-Isä oli kirjoittanu sen valmiiksi. Aika outoa. -Se alkaa tulla järkiinsä.

-Eihän tossa ole mitään outoa.

-Sulla on outo taipumus ilmestyä sinne, missä Petra on.

-Ne kelaa, et mä oon outo. -Sun pitää vaan yrittää tutustua niihin.