kuvitella

glosbeglosbe

niin aloin jo kuvitella, millasta on olla äiti.

Voisitko sä kuvitella olevasi kolme vuotta kotona hoitamassa lasta?

Äiti oli tietty ensimmäisenä, että ei hän olisi ikinä voinu kuvitella.

Se on vaikee kuvitella, että ei ole enää sitä parhainta ystävää, -

Tai en mä ole yksinäinen silleen, miten ehkä vois kuvitella, -

Se on nyt ihan normaalia. En mä voi kuvitella, että ei olis lasta.

Mä en osaa kuvitella, että olisinko pystyny antaa jonkun teistä pois.

En osannu ees kuvitella, että minkä- laista se sitte on, kun Vanessa synty.

-Minkä takia sun pitää aina kuvitella musta kaikkein pahinta?

-Niin, voin kuvitella, jonkin verran teitä molempia tuntien.

Mutta oli hölmöä kuvitella, että... -Ei Hölmölästä tietookaan. Katso.

Sä et osaa kuvitellakaan, miten pahoillani mä oon.

Sä et voi kuvitella, miltä sellanen tuntuu.

-Ensiolta tuskin menee muuta kuin lauantait. -Niin sitä vois kuvitella.

-Turha kuvitella, että mä oisin ihastunu siihen tai jotain.

En mä osaa kuvitella rooliin ketään muuta. -Marika on toista mieltä.

-Mä en vaan oikein osaa kuvitella itteeni toimarina.

-Vaikea kuvitella sitä vaihtamassa vaippoja ja työntämässä rattaita.

Sitä alkaa kuvitella, että ovenraossa seisoo tumma hahmo, joka tuijottaa.

Aika vaikee kuvitella.

-Jotenkin vaikee kuvitella, et se olis muuttanut isäs luo.

-No en todellakaan! Miten sä voit edes kuvitella mitään...

-Anteeks vaan, mut tota piirakkaa on vaikea kuvitella mun ystäväks.

mutta jos kuvitellaan, miltä kasvain näyttää, kun se tunkeutuu aivojen...

-Älä takerru pikkuseikkoihin. Kuvitellaan avanto.

mut välillä pää tuntuu räjähtävän. -Voin kuvitella.

Vaikea kuvitella sitä kukkahattu päässä laulamassa tv:ssä.

Mä en osais kuvitella elämää ilman mammaa ja pappaa. -Niin.

-On vaikea kuvitella, että Sakari olisi suunnitellut tämän.

Se on paratiisi. -Vaikea kuvitella paratiisia omassa arkisessa tuvassa.

Lissu varoitteli, mutta tää on pahempaa kuin osasin edes kuvitella.

Meidän ero ja kaikki se oli vaikeempaa kuin osasin kuvitella.

-Turha kuvitellakaan, että jäisi.

-Voin kuvitella. -Mulla oli parina Varpu-niminen tyttö.

Mun on kyllä vaikea kuvitella, että siellä asuis joku ihan vieras.

-En mä voinu kuvitella Suomen kiertämistä margariinimannekiinina.

-No niin. Sitten sä et voi edes kuvitella sitä pullojen määrää.

(Asko:) Voitko kuvitella? Ne yritti maksattaa propagandaansa koululla.

-On siinä. Ei, kun... Vai kuvitellaanko me?

(Tero:) Näkyykö tässä toinenkin viiva? -Kuvitellaanko me?

Jotenkin tosi sekava olo. -Tiiän tunteen. Tai siis voin kuvitella.

Miten te voitte edes kuvitella sellasta?

-En olis osannu kuvitella, että on näin helppoa olla Karri Kaustiselta.

-Voin kuvitella. Sairaanhoitajankin pitää istua vähän väliä koneella.

-Voin kuvitella. Niklaksen Hanne ei ole kaikkein helpoin tyyppi.

Voin kuvitella. -Mähän olin tajuton, kun mut tuotiin kenttäsairaalaan.

-Mä voin kyllä kuvitella.

-Mä tiiän, miltä susta tuntuu. Tai siis voin kuvitella.

-Voisitko sä mitenkään kuvitella, että sä kantaisit mun ja Teron lasta?

-Voisitko sä kuvitella, että sä kantaisit mun ja Teron lasta?